Hyvaa itsenaisyyspaivaa Suomi!
Tie on vienyt meidat Titicaca-jarven rannalle kaupunkiin nimelta Puno. Cuzcossa viihdyimme keskiviikkoon asti. Trekin jalkeen emme suorittaneet kaupungissa ihmeellisempia sankaritoita. Kavimme katsomassa katedraalia jossa kavi selvaksi ainakin se, etteivat espanjalaiset ja katolinen kirkko liiemmin ujostelleet kultaa koristeena kayttaessaan. Tutustuimme myos paikallisen ruokakulttuurin erikoisuuksiin paistetun marsun muodossa. Ei vakuuttanut. Lemmikkielainliikkeet Suomessa saavat jatkossakin pitaa jyrsijansa. Lisaksi vietimme paljon aikaa keskittymalla olemaan tekematta yhtikas mitaan. Lomallahan tassa ollaan!
Jatkoimme matkaa Arequipaan jossa vietimme kaksi yota. Cuzcon kapeina kiemurtelevien katujen jalkeen suurehko peruskaupunki tuntui vieressa torrottavista tulivuorista huolimatta tylsalta. Kavimme katsastamassa kaupungin kaupungin sisalta, Santa Catalinan n.500 maanjaristyksesta selvinneen nunnaluostarin. Teimme myos retken laheisille Colca-kanjoneille. Bussi poimi meidat hostellilta jo puoli kolmelta aamuyolla etta ehtisimme kanjoneille aamuvarhaisella bongaamaan aamupalalle nousevia kondoreja, silla aikainen lintu laamanraadon nappaa. Maisemat nelja kilometria syvan kanjonin reunalla olivat mahtavat ja tunnin odotus palkittiin kun Andien tirriainen liiteli aivan vierestamme lahes neljametrisessa komeudessaan. Kanjoneiden ja kondorien lisaksi retkeen kuulunut Colca-laaksoon tutustuminen ei enaa Sacred Valleyn jalkeen ihmeemmin savayttanyt. Paivan paattanyt pulikointi kuumissa lahteissa tosin toimi tallakin kertaa!
Punoon saavuimme kuuden tunnin matkustamisen jalkeen eilen illalla. Suomen itsenaisyytta juhlimme Urosin kelluvilla saarilla. Titicaca-jarven pohjaan ankkuroidut kelluvat kaislapaallysteiset saaret olivat hammentava naky. Siella ihmiset ovat vuosisatojen ajan elelleet keinotekoisilla saarillaan turvassa pahalta maailmalta, keskella maailman korkeinta jarvea. Nykyaan suurin osa kaislamajoista tosin taitaa olla pystyssa lahinna turistien iloksi, vaikka saarilla arkeaan viela muutama sata asukasta viettaakin. Paikka paikoin "saarien" kaislapinta antoi jalan alla periksi ja tuntuma oli kuin vesisangyssa konsanaan. Aurinko porotti koko paivan, neljan kilometrin korkeudella se paahtaa oikein kunnolla ja paalle viela heijastukset jarvesta. Sanna poltti hiusten seasta jakauksensa ja mulla on pohjarusketuksesta ja huolellisesta rasvauksesta huolimatta tasaisesti koko naama karrella.
Huomenna matka jatkuu aamusta Bolivian puolelle jarvea, Copacabanaan ja sielta Isla Del Solin saarelle.Viela tanaan matkustaminen Bolivian puolelle ei onnistu kaynnissa olevien presidentinvaalien takia. Puukkohippa aanestyspaikoilla kuuluu paikalliseen presidenttipeliin ilmeisesti yhta olennaisena osana kuin Uutisvuoto-kaksintaistelu suomalaiseen. Matkustaminen aanestyspaivana ei siis ole ainakaan Suomen ulkoministerion matkustustiedotteen mukaan mahdollista. Toivottavasti Boliviassa ollaan tyytyvaisia vaalien lopputulokseen ja protestit eivat sulje ainakaan niita teita joita pitkin suuntaamme ensin Uynin suola-aavikolle ja sitten kohti Amazonin viidakkojoulua.
Tie on vienyt meidat Titicaca-jarven rannalle kaupunkiin nimelta Puno. Cuzcossa viihdyimme keskiviikkoon asti. Trekin jalkeen emme suorittaneet kaupungissa ihmeellisempia sankaritoita. Kavimme katsomassa katedraalia jossa kavi selvaksi ainakin se, etteivat espanjalaiset ja katolinen kirkko liiemmin ujostelleet kultaa koristeena kayttaessaan. Tutustuimme myos paikallisen ruokakulttuurin erikoisuuksiin paistetun marsun muodossa. Ei vakuuttanut. Lemmikkielainliikkeet Suomessa saavat jatkossakin pitaa jyrsijansa. Lisaksi vietimme paljon aikaa keskittymalla olemaan tekematta yhtikas mitaan. Lomallahan tassa ollaan!
Jatkoimme matkaa Arequipaan jossa vietimme kaksi yota. Cuzcon kapeina kiemurtelevien katujen jalkeen suurehko peruskaupunki tuntui vieressa torrottavista tulivuorista huolimatta tylsalta. Kavimme katsastamassa kaupungin kaupungin sisalta, Santa Catalinan n.500 maanjaristyksesta selvinneen nunnaluostarin. Teimme myos retken laheisille Colca-kanjoneille. Bussi poimi meidat hostellilta jo puoli kolmelta aamuyolla etta ehtisimme kanjoneille aamuvarhaisella bongaamaan aamupalalle nousevia kondoreja, silla aikainen lintu laamanraadon nappaa. Maisemat nelja kilometria syvan kanjonin reunalla olivat mahtavat ja tunnin odotus palkittiin kun Andien tirriainen liiteli aivan vierestamme lahes neljametrisessa komeudessaan. Kanjoneiden ja kondorien lisaksi retkeen kuulunut Colca-laaksoon tutustuminen ei enaa Sacred Valleyn jalkeen ihmeemmin savayttanyt. Paivan paattanyt pulikointi kuumissa lahteissa tosin toimi tallakin kertaa!
Punoon saavuimme kuuden tunnin matkustamisen jalkeen eilen illalla. Suomen itsenaisyytta juhlimme Urosin kelluvilla saarilla. Titicaca-jarven pohjaan ankkuroidut kelluvat kaislapaallysteiset saaret olivat hammentava naky. Siella ihmiset ovat vuosisatojen ajan elelleet keinotekoisilla saarillaan turvassa pahalta maailmalta, keskella maailman korkeinta jarvea. Nykyaan suurin osa kaislamajoista tosin taitaa olla pystyssa lahinna turistien iloksi, vaikka saarilla arkeaan viela muutama sata asukasta viettaakin. Paikka paikoin "saarien" kaislapinta antoi jalan alla periksi ja tuntuma oli kuin vesisangyssa konsanaan. Aurinko porotti koko paivan, neljan kilometrin korkeudella se paahtaa oikein kunnolla ja paalle viela heijastukset jarvesta. Sanna poltti hiusten seasta jakauksensa ja mulla on pohjarusketuksesta ja huolellisesta rasvauksesta huolimatta tasaisesti koko naama karrella.
Huomenna matka jatkuu aamusta Bolivian puolelle jarvea, Copacabanaan ja sielta Isla Del Solin saarelle.Viela tanaan matkustaminen Bolivian puolelle ei onnistu kaynnissa olevien presidentinvaalien takia. Puukkohippa aanestyspaikoilla kuuluu paikalliseen presidenttipeliin ilmeisesti yhta olennaisena osana kuin Uutisvuoto-kaksintaistelu suomalaiseen. Matkustaminen aanestyspaivana ei siis ole ainakaan Suomen ulkoministerion matkustustiedotteen mukaan mahdollista. Toivottavasti Boliviassa ollaan tyytyvaisia vaalien lopputulokseen ja protestit eivat sulje ainakaan niita teita joita pitkin suuntaamme ensin Uynin suola-aavikolle ja sitten kohti Amazonin viidakkojoulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti