Saavuimme Rurrenabaqueen onnistuneesti aaton aattona. Odottelimme lentoa kentalla aamu seitsemasta ja lopulta viidelta kone lahti kohti maaranpaataan. Kone oli hyvin pieni, vain kaksi istuinta vierekkain ja kapea kaytava valissa. Yhteensa koneeseen mahtui siis vain 20 henkea. Laskeuduimme pienelle pellolle keskella kosteutta ja kuumuutta.
Jouluaatto meni totutellessa kuumuuteen ja jatkuvaan hikoiluun. Kiivettiin kylan vieressa sijaitsevalle kukkulalle. Sielta loytyi uima-allas jonka vieressa kollotellessa ja pulikoidessa kuumuus oli jo vahan siedettavampaa. Hyttysmyrkkya ostettiin pari purkkia ensitoiksemme. Joulupukki loysi tiensa myos Rurrenabaqueen ja me molemmat saimme lahjat ja lajan karkkia ja limua, joilla juhlistettiin joulua hostellissa, tuulettimen alla. Vahan oli siis erilainen joulu kuin kotona :D
25. paiva lahdimme kahden yon ja kolmen paivan pampas retkelle. Retkelle lahti mukaan hollantilaiset tytto ja poika, jotka olivat kavereita. Matka alkoi kolmen tunnin jeeppiajelulla ja sen jalkeen siirryimme kolmeksi tunniksi veneeseen, jolla siirryimme majapaikkaamme joen varrelle. Matkalla katselimme elamaa joen varrella; kilpikonnia, alligaattoreita, krokotiileja, kaimaaneja, jokisikoja, apinoita, paratiisilintuja (ym. lintuja) ja jokidelfiineja (pink dolphins)! Ensimmaisena iltana katsoimme auringonlaskua joen rannassa sunset-baarissa oluen aarella. Oli hieman pilvista, mutta hienon nakoista. Pimean tulon jalkeen ohjelmassa oli pieni yollinen ajelu joella. Pimeassa taskulampuilla pystyi bongaamaan alligaattoreiden silmia, jotka loistavat pimeassa kirkkaina kun pienet lamput kun niihin osuu valo. Ja mika maara niita nakyikaan!
Toisen paivan ohjelmana oli aamulla anakondan etsinta. Suuntasimme kostealle pellolle, joka on kuulemma anakondien aluetta. Oppaamme kertoi monien ryhmien etsivan tunteja turhaan, mutta olimme onnekkaita ja loysimme yhden jo tunnin sisaan. Se oli noin kaksimetrinen (anakondat voivat kasvaa ainakin 8 metrisiksi). Anakondan loydyttya ja taytettyamme mahamme maukkaalla lounaalla (ruoat olivat mahtavat koko reissun!) oli ohjelmassa uintia delfiinien kanssa. Ajelimme siis paikkaan jossa delfiinit viihtyvat ja pulahdimme veteen. Krokotiilien tayttamilla vesilla ainoastaan delfiinien vieressa on turvallista uida, ne nimittain tonivat krokotiilit ja alligaattorit pois reviiriltaan. Oli mahtava fiilis uiskennella joessa kun naki metrin paassa nousevan delfiinin selan. Koskemaan ei valitettavasti paasty, mutta oli kylla hieno kokemus. Toisen paivan lopuksi katsoimme taas auringonlaskua eri paikassa kun edellisena iltana ja talla kertaa taivas oli kirkkaampi ja maisemat olivat upeat. Yolla naimme valtavan maaran lepakoita syomassa joesta otokoita. Sammakoita nakyi myos paljon. Nukkuminen oli valilla hieman vaikeaa bambumajoissa, koska aanieristys ei ollut mahtava. Toisena aamuna molyapinat herattivat kaikki aamuyosta.
Viimeisena paivana kalastimme piraijoita aamupaivalla ennen paluumatkaa Rurrenbaqueen. Opas nappasi viisi kalaa, joista yksi oli aika vonkale. Mina (Sanna) nappasin kaksi surkeaa sinttia ja Matti yhden sintin. Eli kalasaalis ei ollut mahtava, mutta parempi kuin ei mitaan, ja hollantilaiset eivat saaneet yhtaan. Oppaan nappaama isompi vonkale pistettiin pannuun ja syotiin. Maukasta oli. Sitten olikin aika palata Rurreen.
Varasimme heti seuraavalle paivalle lahdon jungle eli viidakko retkelle yhdeksi yoksi ja kahdeksi paivaksi. Reissulla oli mukana sama hollantilais tytto ja englantilainen kaveri James. Matkasimme kolmisen tuntia isoa jokea, Beni-jokea, pitkin kohti syvempaa viidakkoa. Menomatkalla moottorin kanssa tuli ongelmia ja jouduimme pysahtymaan puoleksi tunniksi huoltamaan konetta. Opas vei meidat talla valin saamaan esimakua viidakosta. Heti ensimmaisen minuutin sisaan James parkaisi kun muurahainen puri hanta kateen. "Fireants" tokaisi oppaamme ja sanoi, ettei puihin kannata koskea kun niissa on niin paljon tulimuurahaisia. Palasimme veneelle pienen kavelyn jalkeen ja matka jatkui kohti majoituspaikkaa.
Bambumajamme olivat keskella viidakkoa, Madidi national parkissa. Ei sahkoa, ei juoksevaa vetta ja uskomattoman kostea ja hikinen ilma koko ajan. Kaikki olivat kaksi paivaa hiesta markana kuin suoraan suihkusta tulleina. Taytyy myontaa, etta otokat vahan ahdistivat kun mietti mita kaikkea viidakko on taynna. Ensimmaisena paivana lahdimme parin tunnin kavelylle viidakkoon. Puut olivat korkeita ja metsa tiheaa ja epailen vahvasti, etta ilman opasta emme olisi loytaneet takaisin majoituksille ehka koskaan. Aina jos alahti hieman niin opas kaantyi paniikkisena taaksepain katsomaan "Que pasa?!" (mita tapahtui) ja useimmiten vastaus oli tulimuurahainen puri. Sitten opas varmisti, etta purija oli siis pieni muurahainen ei iso? ja jos vastaus oli pieni ei hataa. Han kertoi, etta isot mustat muurahaiset, joita oli joka puolella, ovat hyvin myrkyllisia ja voivat aiheuttaa aivokuumetta. Sita valilla vahan saikahti kun joku puri eika nahnyt mika se oli :D
Metsa oli taynna isoja villisikalaumoja. Opas kuuli siat jo kaukaa ja lahdimme seuramaan sikoja nahdaksemme ne. Seurasimme aania ja jalkia ja loysimme siat. Niita oli valtavasti. Opas kertoi yhdessa laumassa olevan jopa 100-200 yksiloa. Siat pitivat pelottavaa aanta ja niita oli todella paljon. Sitten oppaamme yhtakkia alkoi pitamaan outoa aanta ja siat hyokkasivat kimppuumme uskomattomalla vauhdilla isot hampaat sojossa. Sitten opas kaski meidan juosta. Siina vahan jannitti kun yksi valtava sika oli jo parin metrin paassa meista ennen kuin opas alkoi riehua machetan eli viidakkoveitsen kanssa niin, etta siat vaihtoivat kurssia. Opas, etta hanen paastamansa aani oli jaguaarin aani. Kuullessaan jaguaarin siat hyokkaavat. Ne ovat hyvin agressiivisia ja vaarallisia ja yolla viela agressiivisempia. Han kertoi myos heidan joutuneen todella juosta karkuun eraan ryhman kanssa kun siat eivat peraantyneet. Se oli aika janna hetki viidakossa.
Yolla teimme oisen viidakkoretken. Oli mahtavaa kuunnella pimeydessa kaikkia satoja sademetsan aania. Naimme myos valtavia heinasirkkoja ja muita otokoita. Lehdenleikkaajamuurahaiset olivat hauska naky kun ne muodostivat isoja teita kuljettaen selassaan isoja vihreita lehdenpaloja. Ne tosin nakyivat paivalla paremmin :) James pelkasi yoperhosia ja sai hauskoja satkyja kun sellainen lensi kohti.
Toisena paivana teimme sellaisen neljan viiden tunnin viidakko trekin. Yritettiin kalastaakin pienesta joesta mutta talla kertaa ei saatu edes sen vertaa kalasaalista kuin pampaksella. Opas naytti vaikka kuinka monia kasveja, joita voi kayttaa kaikenlaiseen. Yksi auttaa munuaissairauksiin toinen toimii juotuna hyttysmyrkkyna. Eli luonnossa riittaa parannusvoimaa. Naimme myos puita joiden mahla on kuin happoa ja toimii myrkkyna. Kaikenlaista. Opas kertoi liaanieja loytyvan viitta erilaista ja kahden niista olevan loistava veden lahde. Han katkaisi liaanin ja saimme kaikki juoda siita. Vetta tuli yhdesta patkasta vaikka kuinka paljon ja maistui todella raikkaalta.
Matkalla takaisin Rurreen pysahdyttiin uimaan vesiputoukseen jolle kiipeaminen oli vahan mutkikasta, mutta oli sen arvoista. Muuten selvittiin ilman suurempia otokkaongelmia mutta pirun hietasaasket (sandflies) soi taas sannan jalat ihanille paiseille. Sama moottorivika tuli matkalla takaisin ja matka vahan venahti. Mutta paastiin lopulta perille ja Rurrenabaquesta otettiin seuraavana paivana 20 tunnin bussi takaisin La Paziin. Nyt ollaan taalla ja suunnitelmissa uuden vuoden vietto (ainakin) hollantilaisessa seurassa ja taytyy ehka pari oluttakin ottaa :)
Jouluaatto meni totutellessa kuumuuteen ja jatkuvaan hikoiluun. Kiivettiin kylan vieressa sijaitsevalle kukkulalle. Sielta loytyi uima-allas jonka vieressa kollotellessa ja pulikoidessa kuumuus oli jo vahan siedettavampaa. Hyttysmyrkkya ostettiin pari purkkia ensitoiksemme. Joulupukki loysi tiensa myos Rurrenabaqueen ja me molemmat saimme lahjat ja lajan karkkia ja limua, joilla juhlistettiin joulua hostellissa, tuulettimen alla. Vahan oli siis erilainen joulu kuin kotona :D
25. paiva lahdimme kahden yon ja kolmen paivan pampas retkelle. Retkelle lahti mukaan hollantilaiset tytto ja poika, jotka olivat kavereita. Matka alkoi kolmen tunnin jeeppiajelulla ja sen jalkeen siirryimme kolmeksi tunniksi veneeseen, jolla siirryimme majapaikkaamme joen varrelle. Matkalla katselimme elamaa joen varrella; kilpikonnia, alligaattoreita, krokotiileja, kaimaaneja, jokisikoja, apinoita, paratiisilintuja (ym. lintuja) ja jokidelfiineja (pink dolphins)! Ensimmaisena iltana katsoimme auringonlaskua joen rannassa sunset-baarissa oluen aarella. Oli hieman pilvista, mutta hienon nakoista. Pimean tulon jalkeen ohjelmassa oli pieni yollinen ajelu joella. Pimeassa taskulampuilla pystyi bongaamaan alligaattoreiden silmia, jotka loistavat pimeassa kirkkaina kun pienet lamput kun niihin osuu valo. Ja mika maara niita nakyikaan!
Toisen paivan ohjelmana oli aamulla anakondan etsinta. Suuntasimme kostealle pellolle, joka on kuulemma anakondien aluetta. Oppaamme kertoi monien ryhmien etsivan tunteja turhaan, mutta olimme onnekkaita ja loysimme yhden jo tunnin sisaan. Se oli noin kaksimetrinen (anakondat voivat kasvaa ainakin 8 metrisiksi). Anakondan loydyttya ja taytettyamme mahamme maukkaalla lounaalla (ruoat olivat mahtavat koko reissun!) oli ohjelmassa uintia delfiinien kanssa. Ajelimme siis paikkaan jossa delfiinit viihtyvat ja pulahdimme veteen. Krokotiilien tayttamilla vesilla ainoastaan delfiinien vieressa on turvallista uida, ne nimittain tonivat krokotiilit ja alligaattorit pois reviiriltaan. Oli mahtava fiilis uiskennella joessa kun naki metrin paassa nousevan delfiinin selan. Koskemaan ei valitettavasti paasty, mutta oli kylla hieno kokemus. Toisen paivan lopuksi katsoimme taas auringonlaskua eri paikassa kun edellisena iltana ja talla kertaa taivas oli kirkkaampi ja maisemat olivat upeat. Yolla naimme valtavan maaran lepakoita syomassa joesta otokoita. Sammakoita nakyi myos paljon. Nukkuminen oli valilla hieman vaikeaa bambumajoissa, koska aanieristys ei ollut mahtava. Toisena aamuna molyapinat herattivat kaikki aamuyosta.
Viimeisena paivana kalastimme piraijoita aamupaivalla ennen paluumatkaa Rurrenbaqueen. Opas nappasi viisi kalaa, joista yksi oli aika vonkale. Mina (Sanna) nappasin kaksi surkeaa sinttia ja Matti yhden sintin. Eli kalasaalis ei ollut mahtava, mutta parempi kuin ei mitaan, ja hollantilaiset eivat saaneet yhtaan. Oppaan nappaama isompi vonkale pistettiin pannuun ja syotiin. Maukasta oli. Sitten olikin aika palata Rurreen.
Varasimme heti seuraavalle paivalle lahdon jungle eli viidakko retkelle yhdeksi yoksi ja kahdeksi paivaksi. Reissulla oli mukana sama hollantilais tytto ja englantilainen kaveri James. Matkasimme kolmisen tuntia isoa jokea, Beni-jokea, pitkin kohti syvempaa viidakkoa. Menomatkalla moottorin kanssa tuli ongelmia ja jouduimme pysahtymaan puoleksi tunniksi huoltamaan konetta. Opas vei meidat talla valin saamaan esimakua viidakosta. Heti ensimmaisen minuutin sisaan James parkaisi kun muurahainen puri hanta kateen. "Fireants" tokaisi oppaamme ja sanoi, ettei puihin kannata koskea kun niissa on niin paljon tulimuurahaisia. Palasimme veneelle pienen kavelyn jalkeen ja matka jatkui kohti majoituspaikkaa.
Bambumajamme olivat keskella viidakkoa, Madidi national parkissa. Ei sahkoa, ei juoksevaa vetta ja uskomattoman kostea ja hikinen ilma koko ajan. Kaikki olivat kaksi paivaa hiesta markana kuin suoraan suihkusta tulleina. Taytyy myontaa, etta otokat vahan ahdistivat kun mietti mita kaikkea viidakko on taynna. Ensimmaisena paivana lahdimme parin tunnin kavelylle viidakkoon. Puut olivat korkeita ja metsa tiheaa ja epailen vahvasti, etta ilman opasta emme olisi loytaneet takaisin majoituksille ehka koskaan. Aina jos alahti hieman niin opas kaantyi paniikkisena taaksepain katsomaan "Que pasa?!" (mita tapahtui) ja useimmiten vastaus oli tulimuurahainen puri. Sitten opas varmisti, etta purija oli siis pieni muurahainen ei iso? ja jos vastaus oli pieni ei hataa. Han kertoi, etta isot mustat muurahaiset, joita oli joka puolella, ovat hyvin myrkyllisia ja voivat aiheuttaa aivokuumetta. Sita valilla vahan saikahti kun joku puri eika nahnyt mika se oli :D
Metsa oli taynna isoja villisikalaumoja. Opas kuuli siat jo kaukaa ja lahdimme seuramaan sikoja nahdaksemme ne. Seurasimme aania ja jalkia ja loysimme siat. Niita oli valtavasti. Opas kertoi yhdessa laumassa olevan jopa 100-200 yksiloa. Siat pitivat pelottavaa aanta ja niita oli todella paljon. Sitten oppaamme yhtakkia alkoi pitamaan outoa aanta ja siat hyokkasivat kimppuumme uskomattomalla vauhdilla isot hampaat sojossa. Sitten opas kaski meidan juosta. Siina vahan jannitti kun yksi valtava sika oli jo parin metrin paassa meista ennen kuin opas alkoi riehua machetan eli viidakkoveitsen kanssa niin, etta siat vaihtoivat kurssia. Opas, etta hanen paastamansa aani oli jaguaarin aani. Kuullessaan jaguaarin siat hyokkaavat. Ne ovat hyvin agressiivisia ja vaarallisia ja yolla viela agressiivisempia. Han kertoi myos heidan joutuneen todella juosta karkuun eraan ryhman kanssa kun siat eivat peraantyneet. Se oli aika janna hetki viidakossa.
Yolla teimme oisen viidakkoretken. Oli mahtavaa kuunnella pimeydessa kaikkia satoja sademetsan aania. Naimme myos valtavia heinasirkkoja ja muita otokoita. Lehdenleikkaajamuurahaiset olivat hauska naky kun ne muodostivat isoja teita kuljettaen selassaan isoja vihreita lehdenpaloja. Ne tosin nakyivat paivalla paremmin :) James pelkasi yoperhosia ja sai hauskoja satkyja kun sellainen lensi kohti.
Toisena paivana teimme sellaisen neljan viiden tunnin viidakko trekin. Yritettiin kalastaakin pienesta joesta mutta talla kertaa ei saatu edes sen vertaa kalasaalista kuin pampaksella. Opas naytti vaikka kuinka monia kasveja, joita voi kayttaa kaikenlaiseen. Yksi auttaa munuaissairauksiin toinen toimii juotuna hyttysmyrkkyna. Eli luonnossa riittaa parannusvoimaa. Naimme myos puita joiden mahla on kuin happoa ja toimii myrkkyna. Kaikenlaista. Opas kertoi liaanieja loytyvan viitta erilaista ja kahden niista olevan loistava veden lahde. Han katkaisi liaanin ja saimme kaikki juoda siita. Vetta tuli yhdesta patkasta vaikka kuinka paljon ja maistui todella raikkaalta.
Matkalla takaisin Rurreen pysahdyttiin uimaan vesiputoukseen jolle kiipeaminen oli vahan mutkikasta, mutta oli sen arvoista. Muuten selvittiin ilman suurempia otokkaongelmia mutta pirun hietasaasket (sandflies) soi taas sannan jalat ihanille paiseille. Sama moottorivika tuli matkalla takaisin ja matka vahan venahti. Mutta paastiin lopulta perille ja Rurrenabaquesta otettiin seuraavana paivana 20 tunnin bussi takaisin La Paziin. Nyt ollaan taalla ja suunnitelmissa uuden vuoden vietto (ainakin) hollantilaisessa seurassa ja taytyy ehka pari oluttakin ottaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti