Santiagosta Valparaisoon

Noniin, matkaajat ovat nyt rantautuneet Valparaisoon.

Mendozasta suuntasimme Santiagoon, Chileen. Matkalla nautimme bussin mainiosta elokuva valinnasta, jossa Steven Seagall oli venalainen kostaja mafioso (Usein elokuvia ei muuten ole dubattu!). Rajanylitys bussissa onnistui kuta kuinkin kivuttomasti. Mitaanhan me ei oikein ymmarretty mutta seurattiin vain muita niin paastiin Chilen puolelle. Olen (Sanna siis :) vihdoin saanut eilen syotya kunnolla ruokamyrkytys episodin jalkeen. Oli tosiaan kamalimpia oita elamassani. Valilla luulin, etta kuolen mutta suurimman osan ajasta vaan toivoin, etta kuolen. Mutta siitakin on nyt lopullisesti selvitty!

Santiagossa oltiin kaksi yota hostellissa nimelta Terra Extremus. Otettiin hostellille taksi bussiasemalta, mutta ei meinattu loytaa hostellia, kun sen nimea ei missaan ulkopuolella nakynyt. Hostelli ei ollut kummoinen, mutta kylla siella pari yota sieti olla. Hintakaan ei ollut kova ja hostellin alakerrassa tarjoiltiin joka ilta 22.00-22.30 ilmaista olutta, joten ei pida valittaa! Chilessa on kylmempi kuin Argentiinassa ja ollaan paleltu hostelleissa. Onneksi otettiin lampimampaakin mukaan.

Tavattiin hostellissa porukkaa Kanadasta, Argentiinasta ja Yhdysvalloista. Perjantaina paatimme yhteisen ilmaisen kaljatuokion paatteeksi lahtea katsastamaan hieman yoelamaa Kanadalaisen, Yhdysvaltalaisen ja Argentiinalaisen nuoren miehen seurassa. Paadyimme kadulle joka oli taynna jos jonkin sorttista pubia ja baaria. Tuskaisen edestakaisin junnaamisen jalkeen paadyimme ulkopuolelta ihan tavallisen, sisapuolelta aika nuhjuisen oloisen baarin ylakertaan. Pojat raportoivat heti vessassa kaynnin jalkeen vessan olevan taynna porukkaa vetamassa kokaa. Vilkaisin viereiseen poytaan hetken kuluttua ja siella raha ja huumeet vaihtoi omistajaa ja kaverit paatti vetaa kamat naamaan ihan vaan siita baarin poydalta. Taidettiin olla baarin ainoat asiakkaat jotka eivat tulleet vessasta ulos niiskuttaen :D Argentiinalainen jamppa ei tosiaan oikein osannut englantia, mutta selvaksi tuli, etta han VIHAA Chilelaisia ja Santiagoa. Mahtaako olla joku naapurimaa dilemma.

Santiagoa ei kovin montaa paivaa tosiaan katsastettu. Kaytiin precolumbian museossa ja katseltiin kaupungin menoa. Kaupunki vaikutti ihan mukavalta, mutta leppoisan Mendozan tunnelman jalkeen suurkaupunki kuitenkin jatti vahan kylmaksi.

Otettiin eilen bussi Valparaisoon ja nyt nautitaan olostamme enemman hotellia kuin hostellia muistuttavassa El Rincon Marinossa. Paikkaa pitaa suloinen mummo ja pappa, jotka eivat puhu englantia. Otettiin vahan luksusta ja ollaan nama pari yota privaattihuoneessa. Hostelli on muutenkin rauhallinen, eli ei mikaan partyparty hostelli, mika on ihan kivaa vaihtelua. Lahdetaan tasta katselemaan kaupunkia ja paivitellaan taas kuulumisia!