Olemme rantautuneet hikiseen, kauniita vartaloita vilisevaan Rio de Janeiroon. Ennen Rioa suuntasimme kuitenkin Foz do Iguacuun mahtavia Iguacun vesiputouksia ihmettelemaan. Bonitosta bussimatka kesti noin 20 tuntia Foziin. Matkaan mahtui kaksi bussin vaihtoa, mutta silti kokonaisuudessaan matka meni suhteellisen kivuttomasti. Brasiliassa bussiliput ovat hirvittavan hintaisia Boliviaan ja Peruun verrattuna, mutta onpahan busseissa ainakin vessat!
Fozin kaupungissa viivyimme kaksi yota. Hostelilla oli jalleen uima-allas, jota ahkerasti kaytimme. Toisena paivana suuntasimme viettamaan paivaa Iguacun kansallispuistossa. Puisto on paitsi kansallispuisto myos UNESCOn maailmanperintokohde. Puistossa on paitsi mahtavat vesiputoukset (jotka ovat osittain Argentiinan puolella) myos lukuisia lintu- ja elainlajeja. Nappasimme siis bussin puiston suuntaan. Vaikka jonoa saapuessa olikin parisataa metria niin paasimme puolessa tunnissa sisalle puistoon ja bussiin kohti vesiputouksia.
Puistossa parveili perhosia kaikissa sateenkaaren vareissa ja liskoja juoksenteli ruohikossa. Jo La Sende Verdessa tutuksi tullut elain, koati, oli vallannut puiston. Koatin poikasia parveili riesaksi asti, varsinkin jaatelonmyyntipisteilla. Ostimme jaatelot helpottamaan kuumuutta ja myyja varoitti meita rapistelemasta papereita, silla koatit tulevat kimppuun. Ja kylla ne tosiaan tulivat. Oltiin varmaan aika huvittava naky juoksemassa koatin poikasia karkuun jatskit kadessa :D
Iguacun vesiputoukset olivat mahtava naky. Tyydyimme katsastamaan putoukset siis vain Brasilian puolelta ajanpuutteen vuoksi seka myos saastosyista Argentiinan puolelle menevan retken ollessa huomattavasti kalliimpi. Vietimme pari tuntia kavellen ja putouksia ihaillen. Putouksia verrataan koossa Victorian putouksiin vaikka eivat kaikin puolin aivan samoihin vesimaariin ylla. Kansallispuiston jalkeen otimme suunnan kohti Aqualandiaa, puiston vieressa olevaa vesipuistoa, jossa vietimmekin seuraavat parisen tuntia. Kaikkiaan mahtava paiva ja aurinkoa riitti. Aurinkoa arvostaa entista enemman kun paluu Suomeen lahestyy.
Fozista nappasimme bussin kohti Rioa, jossa nyt majailemme Ipanema Wave nimisessa hostellissa. Vietamme kokonaisuudessaan 5 yota taalla ja matkaa Ipaneman rannalle on parisen metria. Tavaksi onkin tullut heti aamiaisen jalkeen suunnata rannalle aamu-uinnille. Kuumuus on suorastaan tukahduttavaa paivisin. Hikoilusta ei tule loppua yollakaan. Tanaan mittari on nayttanyt 38 astetta ja auringon laskun jalkeen mittarissa on ollut yleensa vain sellaiset 30 astetta. Emme siis yllattaen ole nailla lampoasteilla suuria urotekoja rantaa kauemmas kyenneet tekemaan. Mutta nyt on lupa maata, lomailla ja nauttia auringosta kun viela voi. Kohta jaa taakse Etela-Amerikan aurinko ja Ipaneman aallot. Haikeat tunnelmat valtaavat valilla mielen kun mieleen muistuu kotiinpaluun laheneva hetki ja paluu arkeen. Kevaalla odottaa kuitenkin kandidaatintutkielma ja muut haasteet, joten kai sita on kotiin palattava.
Reissu on ollut sanoin kuvaamattoman mahtava. Kateen jaa uusia ystavia ja toinen toistaan mahtavampia muistoja. Tili on ehka tyhja mutta mieli kirkas. Kiitos Etela-Amerikka ja kiitos kaikki te, jotka olette reissuamme taalta blogista seurailleet. Sanna ja Matti lattareista kuittaa.
Fozin kaupungissa viivyimme kaksi yota. Hostelilla oli jalleen uima-allas, jota ahkerasti kaytimme. Toisena paivana suuntasimme viettamaan paivaa Iguacun kansallispuistossa. Puisto on paitsi kansallispuisto myos UNESCOn maailmanperintokohde. Puistossa on paitsi mahtavat vesiputoukset (jotka ovat osittain Argentiinan puolella) myos lukuisia lintu- ja elainlajeja. Nappasimme siis bussin puiston suuntaan. Vaikka jonoa saapuessa olikin parisataa metria niin paasimme puolessa tunnissa sisalle puistoon ja bussiin kohti vesiputouksia.
Puistossa parveili perhosia kaikissa sateenkaaren vareissa ja liskoja juoksenteli ruohikossa. Jo La Sende Verdessa tutuksi tullut elain, koati, oli vallannut puiston. Koatin poikasia parveili riesaksi asti, varsinkin jaatelonmyyntipisteilla. Ostimme jaatelot helpottamaan kuumuutta ja myyja varoitti meita rapistelemasta papereita, silla koatit tulevat kimppuun. Ja kylla ne tosiaan tulivat. Oltiin varmaan aika huvittava naky juoksemassa koatin poikasia karkuun jatskit kadessa :D
Iguacun vesiputoukset olivat mahtava naky. Tyydyimme katsastamaan putoukset siis vain Brasilian puolelta ajanpuutteen vuoksi seka myos saastosyista Argentiinan puolelle menevan retken ollessa huomattavasti kalliimpi. Vietimme pari tuntia kavellen ja putouksia ihaillen. Putouksia verrataan koossa Victorian putouksiin vaikka eivat kaikin puolin aivan samoihin vesimaariin ylla. Kansallispuiston jalkeen otimme suunnan kohti Aqualandiaa, puiston vieressa olevaa vesipuistoa, jossa vietimmekin seuraavat parisen tuntia. Kaikkiaan mahtava paiva ja aurinkoa riitti. Aurinkoa arvostaa entista enemman kun paluu Suomeen lahestyy.
Fozista nappasimme bussin kohti Rioa, jossa nyt majailemme Ipanema Wave nimisessa hostellissa. Vietamme kokonaisuudessaan 5 yota taalla ja matkaa Ipaneman rannalle on parisen metria. Tavaksi onkin tullut heti aamiaisen jalkeen suunnata rannalle aamu-uinnille. Kuumuus on suorastaan tukahduttavaa paivisin. Hikoilusta ei tule loppua yollakaan. Tanaan mittari on nayttanyt 38 astetta ja auringon laskun jalkeen mittarissa on ollut yleensa vain sellaiset 30 astetta. Emme siis yllattaen ole nailla lampoasteilla suuria urotekoja rantaa kauemmas kyenneet tekemaan. Mutta nyt on lupa maata, lomailla ja nauttia auringosta kun viela voi. Kohta jaa taakse Etela-Amerikan aurinko ja Ipaneman aallot. Haikeat tunnelmat valtaavat valilla mielen kun mieleen muistuu kotiinpaluun laheneva hetki ja paluu arkeen. Kevaalla odottaa kuitenkin kandidaatintutkielma ja muut haasteet, joten kai sita on kotiin palattava.
Reissu on ollut sanoin kuvaamattoman mahtava. Kateen jaa uusia ystavia ja toinen toistaan mahtavampia muistoja. Tili on ehka tyhja mutta mieli kirkas. Kiitos Etela-Amerikka ja kiitos kaikki te, jotka olette reissuamme taalta blogista seurailleet. Sanna ja Matti lattareista kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti